Uran raskain ja vaikein kausi

_MG_9771

Jani Vidgren ylsi kaudella jaettuun maaliennätykseensä.

Jani Vidgren kuuluu siihen PK:n kokeneeseen osastoon, joiden uran jatko on harkinnassa. Hän myöntää, että kulunut kausi oli hänelle ylivoimaisesti raskain ja vaikein.

-En osaa sanoa jatkosta vielä mitään. Aion pitää kuukauden huilin ensin. Pelaaminen tuntui tällä kaudella mukavalle, joten ei ole poissuljettua, että pelaisin jossain ensi kaudella. On se sitten Vitosta tai Kolmosta.

– Totta kai kausi oli pettymys kun putosimme. Ei siitä pääse mihinkään. Tilanne oli odotettavissa, mutta olisi pitänyt pystyä parempaan, Vidgren arvioi.

Ratkaisevaksi eroksi hän näkee materiaalin kapeuden Kakkosen tasolle. Mutta mitä PK:ssa pitäisi sitten kehittää, että se voisi nousta takaisin Kakkoseen ?

– Marko Pesonen sanoi lehdessä hyvin, että joka kausi pitää pystyä tuottamaan vähintään kaksi hyvää pelaajaa edustusjoukkueeseen. Juniorivalmennus on laitettava kuntoon. Sinne pitäisi rahallisesti panostaa, että saisimme lisää hyviä valmentajia.

Eikä se pelkästään riitä.

– Mielestäni tarvitaan myös 2-3 vahvistusta ulkopuolelta oman rungon lisäksi, jos halutaan jatkossa pelata Kakkosta. Siihen ei oma pelaajatuotanto yksinkertaisesti riitä.

Tällä kaudella PK:n johtokunta piti päätöksensä, eikä satsannut ulkopuolisiin vahvistuksiin.

– Henkilökohtaisesti oli pieni pettymys, että joukkuetta ei vahvistettu. Täsmävahvistuksilla olisi varmasti taisteltu tiukemmin sarjapaikasta. Tilanteen kuitenkin ymmärtää, jos seuralle ei ole rahaa. Kukapa ulkopuolinen tulee tänne huvikseen pelaamaan ilman liksaa.

Vidgren näkee kehitettävää myös joukkueen näkyvyydessä ja yleisömäärissä.

– Vaikka joukkue oli täynnä omia kasvatteja, ei se kiinnosta ihmisiä, jos ei menestytä hyvin. Totta kai markkinoinnissa ja sosiaalisen median hyödyntämisessä on parannettavaa. Esimerkiksi jos katsoo Iisalmen Peli-Karhujen meininkiä, se kiinnostaa ihmisiä paljon tällä hetkellä. Iso ero PK:hon verrattuna on, että omat juniorit käyvät siellä aktiivisesti edustusjoukkueen peleissä. Meillä ei.

Valmentaminen kiinnostaa jatkossa

Vidgren oli tällä kaudella pelaajavalmentajan roolissa. Rooliin kuului olennaisena osana treenien vetäminen viikolla. Peleissä hän sai keskittyä pelkästään pelaamiseen. Kauden aikana Vidgren oppi ymmärtämään ja arvostamaan enemmän valmentajien työtä.

– Periaatteessa valmentaminen kiinnostaa myös jatkossa. En tiedä missä ja milloin, Vidgren aprikoi.

Putoaminen Kolmoseen oli selkeä pettymys, mutta Vidgren voi olla tyytyväinen omaan panokseensa pelaajana.

– Kausi oli omalta osalta yllättävän hyvä. Voi miettiä, olisiko pystynyt pelaamaan vielä paremmin. Kausi oli selkeästi parempi kuin edellinen. Ei tullut kolhuja ja pelaaminen maistui oikein mukavasti.

Vidgren sijoittui jaetulle toiselle sijalle PK:n sisäisessä maalipörssissä. Se kova saavutus kun ottaa huomioon, että ”Zlatan” pelasi kauden keskikentän pohjalla puolustavassa roolissa. Pelejä kertyi muutamia myös topparina.

– Neljä maalia on jaettu henkilökohtainen ennätykseni. Onhan se yllättävä, sillä perustehtäväni ei ole maalien teko.

”En kuitenkaan lentänyt kertaakaan ulos”

Jani Vidgren 29

Maalejakin tärkeämpää oli, että kentällä nähtiin ammattimaisempi ja kypsempi Vidgren. Vidgren myöntää olevansa paremmassa fyysisessä iskussa verrattuna edelliseen kauteen. Nyt hän pystyi vetämään harjoituskauden terveenä. Myös turhat ”kilahdukset” kentällä ovat jääneet välistä.

– Varmaan  olen rauhoittunut kun ikää on tullut lisää. Nuorempana tuli idioottimaisia suunsoittokortteja. Nyt on kokeneempi pelaaja ja ne pitää jättää pois.

Vidgrenille tuli kaudella kuitenkin yhdeksän keltaista korttia.

– Varoituksia tuli varmaan liikaa, mutta ei sellaisia hölmöyksiä. Kortteja tuli myöhästyneistä taklauksista. En kuitenkaan lentänyt kertaakaan ulos, Vidgren muistuttaa.

Paljon niin Vidgrenin kuin PK:n kortteista selittyy sillä, että PK joutui otteluissaan puolustustaisteluun ilman palloa. Tilanteessa, jossa joutuu luonnollisesti rikkomaan ja taklaamaan enemmän.

Vaikka Vidgren kuvaakin kautta raskaimmaksi urallaan, mahtuu siihen myös upeita hetkiä.  Hän korostaa kuitenkin, että niitä oli liian vähän.

– AC Kajaani -kotipelissä pystyimme nousemaan tasoihin, vaikka pelasimme lähes koko ottelun vajaalla. 4-1 voitto Oulun Palloseurasta oli paras kotipeli. Pelasimme helkatin hyvin, eikä OPS:lla ollut mitään jakoa ottelussa.

Posted on lokakuu 7, 2014, in PK-37 and tagged , , , , . Bookmark the permalink. Jätä kommentti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: