”Talkoohenkeä ja seuratoimintaa on entistä vähemmän”

kuvitus

– Päätös sarjasta luopumisesta oli rehellisesti helvetin kova päätös minulle. Olin hyvin pettynyt. Oli hyvin pitkälle omaa ja parin muun kaverini käsialaa, miltä joukkueen toiminta näytti nykyään. En pystynyt enää uuden työn myötä panostamaan seuratyöhön, kuten halusin ja kuten seuratyön arvolle vaadittaisiin. Toisaalta olin pettynyt, ettei uusia vetäjiä löytynyt. Mietin paljon itsekseni, että luovutinko liian helpolla.

Puheenjohtaja Jaakko Sipinen, 28, joutui tekemään vuoden alussa kovan ratkaisun kun jyväskyläläinen BET luopui Kolmosen sarjapaikasta. BET sijoittui upeasti viime kaudella Kolmosessa kakkoseksi. Se oli seurahistorian paras sijoitus. On karua, että kärkijengi, jolla on hyvä pelaajamateriaali, joutuu luopumaan sarjasta ja pistämään edustusjoukkueensa tauolle.

Tilanne on kuitenkin ymmärrettävä kun kuulee Sipisen tarinan. Sipinen oli viime vuonna joukkueen puheenjohtaja, päävalmentaja, joukkueenjohtaja ja pelaaja. Nämä kaikki tehtävät siviilityön lisäksi. Hän myöntää saaneensa apua jonkin verran sponsorihankinnoissa ja valmennuksessa.

Sipinen sai konkreettisen esimerkin, että seuratoiminta on jalkapallon tavoin joukkuepeliä. Jos vastuu jää vain yksilön harteille, peli ei kanna pitkäjänteisesti kovin kauas. Tilanne realisoitui Sipisen uuden työn myötä. BET:llä oli kasassa kaudelle motivoitunut ja hyvä pelaajarunko, mutta ei tarpeeksi seuratoimijoita ja taloudellisia resursseja viedä kautta läpi. Sipinen ei ole katkera tai koe, että kukaan olisi tehnyt vääryyttä seuraa tai häntä kohtaan, kun ei ottanut hommaa vetääkseen.

– Kulttuuri on varmasti muuttunut. Talkoohenkeä ja seuratoimintaa on entistä vähemmän. Jokainen tuntuu pelkäävän ottaa tehtäviä hoidettavakseen. Karvat nousivat pystyyn kun pitää ottaa vastuuta ja tehtäviä, jotka vievät aikaa. Ei ketään voi kuitenkaan pakottaa. Pelaajia kiinnostaa vain pelaaminen, joka on ymmärrettävää. Ehkä se menee jotenkin niin, että talkoohenkeä löytyy kyllä, jos sen esiin saamiseksi tehdään töitä ja seuran ympärille saadaan sopiva noste.

Sipinen arvioi, että Kolmosessa pelaaminen Jyväskylässä vaatii noin 15 000 euron budjetin kasaan saamista. Hän täsmentää, että summaan ei ole laskettu pelaajien lisenssejä, jotka pelaajat hankkivat itse. Ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen on käynyt yhä työläämmäksi, sillä yritykset säästävät taloudellisesti vaikeina aikoina juuri sponsorirahoista. Yksi vaihtoehto oli pelaajien kausimaksujen reipas korotus. Siihen Sipinen ei halunnut ryhtyä, sillä se olisi ollut kohtuutonta.

– Seuran näkövinkkelistä rahaa menee paljon, mutta sarjataso ei ole tarpeeksi kiinnostava sponsoreiden ja yleisön silmissä. Suurin raskaus oli siinä, miten saada rahat riittämään. Vuodet olivat taloudellisesti BET:lle tiukkoja ja välillä mentiin miinuksenkin puolella. Eniten vaivasi se, miten saadaan laskut maksettua ajoissa. Se pyöri joka päivä päässä, mistä saadaan tarpeeksi rahaa esimerkiksi kenttävuokran maksuun.

Seuratyön yhteisöllisyyden kulttuurin muutos

jalkapallo

Myös Itä-Suomesta löytyy esimerkki seurasta, jossa vastuu seuran pyörittämisestä on liian kapealla joukolla. Kuopiolainen Kings SC on rakentanut maltillisesti uutta paluuta Vitosesta asti sen jälkeen kun seuran edustusjoukkue lopetti toimintansa talvella 2009 talousongelmien takia. Joukkue nousi viime vuonna Kolmoseen, mutta taloudellisesti ja taustahenkilöiden riittävyyden kanssa riittää kuitenkin tekemistä. Kingsin päävalmentaja Petri Kuikka kertoo, että seuratoiminta on hyvin vahvasti henkilöitynyt kahteen ihmiseen häneen ja puheenjohtaja Esa-Pekka Vartiaiseen.

– Toisen lähtiessä seuran toiminta olisi heti vaakalaudalla. Talkoohenkeä meillä vielä jonkin verran pelaajistossa löytyy, ongelma on nimenomaan siellä taustalla näkymätöntä työtä tekevien puuttumisena. Tämä näkyy lähinnä siinä, että seuran puheenjohtaja hoitaa hommiaan pelaamisen ohella ja valmentajallekin jää paljon muita tehtäviä laskutuksesta talkoiden hommaamiseen, Kuikka arvioi.

Tällä kaudella Kings ei pääse vielä ihannetilanteeseen, jossa pelaajien ei tarvitsisi maksaa pelaamisestaan. Kuikka näkee suureena puutteena seuratyössä yhteisöllisyyden kulttuurin muutoksen.

– Yleinen kysymys on nyt, että kuinka paljon rahaa saa, jos tulen tekemään töitä. Talkoohenki on lopahtanut ja ihmiset ovat hyvin tarkkoja valikoimaan vapaa-aikansa. Hävettää sanoa, mutta on pakko, että kaikki nykynuoret eivät ole tottuneet siihen, että pitää tehdä töitä, että saadaan pelata. Poikkeuksiakin toki löytyy. Muistan omilta junnuaikoina, kuinka harjoituksissa vanhemmat olivat aktiivisesti mukana. Nyt olen jopa törmännyt siihen, että vanhemmat kysyvät, mitä pitää maksaa, ettei tarvitse osallistua, Kuikka nostaa esiin.

Kolmonen pelataan taas vajaalla

BET:n luopumisen jälkeen Itä- ja Keski-Suomen Kolmonen pelataan taas vajaalla. Lohko on pelattu vain kerran täytenä kahdentoista joukkueen sarjana sen jälkeen kun piirien Kolmosen lohkot yhdistyivät vuonna 2009. Surkein tilanne oli viime kaudella kun lohko pelattiin vain kymmenellä joukkueella. Luopumisten lisäksi Nelosen ja Kolmosen välillä on ollut paljon nousuhaluttomuutta. Hyvä esimerkki nousuhaluttomuudesta nähtiin myös nyt kun BET:n vapautunutta paikkaa tarjottiin neljällä eri joukkueelle. Täydennysmenettelyn mukaisessa järjestyksessä Kolmosen paikasta kieltäytyivät KaPa-51, FCV/2 ja LiPa ja SaPa.

Warkaus JK:ta valmentavalla Jussi Kukkosella on pitkä perspektiivi itäsuomalaisesta jalkapallosta. Kukkonen on monesti miettinyt syitä, miksi Kolmosen lohko joudutaan jatkuvasti pelaamaan vajaalla.

– Minusta BET:in sarjasta luopuminen kertoo jo aika paljon. Ennen seurakulttuuri oli toisenlainen. Entiset pelaajat siirtyivät valmentamaan tai seuraan johonkin rooliin. Nyt yhteisöllisyys ja seuratoiminta ovat kuihtumassa. Se on yksi tekijä. Jos homma on vain kaveriporukan vastuulla, tilanne on huono.

Kukkonen nostaa päinvastaiseksi esimerkeiksi hänelle tutut PK-37:n ja Warkaus JK:n. Niillä on takanaan vahva seuraorganisaatio.

– Ne ovat myös kaupunkiensa pääjoukkueita kesäisin. Eri asia ovat isommat kaupungit Joensuu, Jyväskylä ja Kuopio, joissa näkyvyydestä ja sponsorituloista kilpailee huomattavasti enemmän joukkueita. Minun olettamus on, että kun yhteisöllisyyttä ja seuratyötä saataisiin laajemmalle pohjalle noususta kieltäytymiset ja sarjapaikasta luopumiset vähenisivät. Varmaan pitäisi miettiä, onko muissa piireissä tehty jotain toisin, vai onko kyse pelkästään harrastajamääristä, Kukkonen pohdiskelee.

Itä-Suomen piirijohtaja ja kilpailupäällikkö Pekka Ojalan mukaan Kolmosen vajaukselle ja nousijoiden puutteelle löytyy looginen syy.

– Ei löydy joukkueita. Kolmoseen ei ole tarpeeksi kilpailullisia tavoitteita omaavia joukkueita, jotka lähtisivät pitkille vierasmatkoille. Seurat eivät ole ongelma, vaan että ei ole joukkueita. Väestökato Itä-Suomessa vaikuttaa joukkueisiin, Ojala arvioi.

Ojala haluaa nähdä lisää kilpailullista meininkiä erityisesti Kolmosessa, joka on piirin ylin sarjataso. Nousupakolle kanta on selvä: ei.

– Meillä sitä ei harkita. Uskon, että päättäjät ovat samaa mieltä. Ei olisi hyvä tilanne, että joukkueet rupeaisivat häviämään tahallaan pelejä loppukaudesta, ettei tarvitsisi nousta.

Viime vuonna Itä-Suomen piirin pelipassien määrä ylsi uuteen ennätykseen, 6503. Tausta lukujen takana ei ole yhtä kaunis.

– On irvikuva, että väki vähenee, mutta pelipassien määrä on noussut. Nousu selittyy sillä, että seurat laskevat mukaan kortteliliigojen passit. Pitää muistaa, että kilpapelaajien määrä on vähentynyt. Tilanne näkyy muun muassa niin, ettei saada enää juniorijoukkueita piirinsarjoihin. Esimerkiksi tyttöjen piirisarjoissa ei saada aikaan 11 vs 11 pelejä, kun ei ole tarpeeksi pelaajia, Ojala kertoo.

”Intohimoisia ihmisiä on varmasti, ne on vain löydettävä”

_full

Mitä sitten on tehtävissä seuratoiminnan kuihtumiselle? Miten varmistetaan, että seuratoiminta ei jää liian pienen joukon pyöritettäväksi?

Piirin johtaja Pekka Ojala ei osaa nimetä kysymykseen yhtä ratkaisua. Hän korostaa seurojen vastuuta löytää tarpeeksi vapaaehtoisia toimintaansa, ettei seuran pyörittäminen jää vain 1-2 henkilön vastuulle.

Kuikka arvioi kysymystä Kingsin näkökulmasta.

– Tarvittaisiin seurojen taustoille enemmän sellaisia ihmisiä, joilla löytyy kontakteja yrityksiin siinä määrin, että suorittavalle portaalle jäisi kontolleen pelillisten asioiden kehittäminen. Tärkein ominaisuus näillä tekijöillä olisi halu viedä savolaista jalkapalloa eteenpäin laajemmalla rintamalla. KuPS on toki se lippulaiva, mutta sen alapuolelle pitäisi selkeästi saada pari vaihtoehtoa, jotta saataisiin se kilpailuasetelma takaisin myös Kuopion sisälle, mallia Kings – KuPS Akatemia kymmenisen vuotta sitten.

Palloliitto järjestää koulutuksia seuratoimijoille ja Itä-Suomen piiri palkitsee kuukausittain myös seuratoimijan. Jussi Kukkonen on näistä asioista tyytyväinen, mutta toivoo, että seuratoiminnan arvostusta lisättäisiin.

– Raha olisi helpoin konsti, mutta kun juuri sitä ei ole. Ne seurat, missä on junnuja, ovat ainakin osittain mahdollisuuksien rajoissa palkata puuhaihminen seuraan. Erilaisia tukijärjestelmiä onneksi löytyy. Intohimoisia ihmisiä varmasti vielä on, ne olisi vaan löydettävä, Kukkonen korostaa.

Jaakko Sipinen nostaa myös heti ensimmäiseksi asiaksi seuratyön kunnioituksen vahvistamisen.

– Jo juniori-ikäiset pitäisi opettaa arvostamaan taustojen tekemää työtä ja saada nuoret ajattelemaan, että heidänkin on otettava aikanaan roolia noissa hommissa. Saataisiin lisää kiitollisuutta ja ymmärrystä siitä, että mikään ei tule ilman, että joku tekee sen, Sipinen korostaa.

BETin tapauksessa hän olisi jälkikäteen tehnyt toisin.

– Vielä kun aikaa seuratyölle omasta kalenterista riitti, olisin panostanut enemmän taustajoukkojen kasaamiseen, jotta asiat eivät henkilöityisi liikaa minun taakse.

– Ihmisiä pitäisi kerätä seuratyöhön muuallekin kuin kentällä tapahtuviin tehtäviin. Esimerkiksi ihmisiä, joilla on kontakteja yritysmaailmaan. Lisäksi esimerkiksi opiskelijoita pitäisi hyödyntää seuratyössä harjoittelujen kautta muun muassa markkinoinnissa ja taloushallinnossa, Sipinen arvioi.

Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann totesi VJS:n blogissa osuvasti, että seuratyön arvo on korkeimmillaan ainutlaatuisissa ja arvokkaissa kokemuksissa ja ihmisten kohtaamisissa arkisessa, aidossa elämässä. Dettmann korosti myös, että hymy on valtavan arvokas voimavara, joka kannattaa aina.

Tämä pätee myös Sipisen tapauksessa. Vaikka BETin kohtalo oli synkkä, oman rakkaan seuran pyörittäminen tarjosi upeita hetkiä, joita Sipinen muistelee lämmöllä ikuisesti hymy kasvoillaan. Yksi tärkeimmistä oli yhteisöllisyys.

– Oli hienoa olla yhdessä ja pelata jalkapalloa kaveriporukan kanssa. Jollain oudolla tavalla nautin myös Excelin pyörittämisestä ja äärettömän monesta puhelimella soitosta. Oli todella palkitsevaa kun onnistui hankkimaan joukkueeseen todella hyvän pelaajan. Kun oli ensin tehnyt paljon vaivaa ja taustatyötä sen eteen.

Sipisellä on menossa prosessi, jossa edustusjoukkueen toiminta pistetään pakettiin. Pieni takaportti BET:n paluulle on olemassa.

– Ei ole poissuljettu ajatus, että BET vielä palaisi. Itse asiassa piiriltä varovaisesti kysyin, millaiset mahdollisuudet siihen. Piirin ongelma kun ollut, että Kolmoseen ei saada täyttä joukkuemäärää juuri koskaan. Piiri haluaa vahvasti, että Kolmonen saataisiin täyteen. Siksi on mahdollista, että BET voisi tulevaisuudessa palata Kolmoseen eikä tarvitsisi aloittaa aivan pohjalta. Toki se vaatii paljon töitä rakentaa uskottava suunnitelma ja saada kasaan joukkue tyhjästä. Sen projektin rakentaminen pitäisi aloittaa hyvissä ajoin.

Posted on helmikuu 17, 2015, in Muu jalkapallo and tagged , , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Jätä kommentti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: