Simppeliä ja vähän harjoiteltua, mutta tehokasta

mg_3175

Ilmatilan kingi – Juho Ruotsalainen on puskenut kaikki kuusi maaliaan erikoistilanteista.

Vastustajan puolustuksen tiimellyksestä kuuluu kaksi selkeää ohjetta: sieltä on tulossa pitkä heitto ja ottakaa numero 27 tarkasti. Vastustajat tietävät kupletin juonen, mutta siitä huolimatta sarjan yksi parhaimmista pääpelaajista puskee pallon etualueelta takakulmaan. Huolimatta siitä, että hänet on tuplattu kahdella pelaajalla.

Tilannekuvaus on tullut tutuksi jutuksi tämän kauden PK-37:n peleissä. Tuo numero 27, Juho Ruotsalainen, on ollut Pallo-Kerhon erikoistilanteiden herra ja hidalgo. Toppari on tehnyt kaikki kuusi maaliaan erikoistilanteista ja ne kaikki puskemalla.

Ruotsalainen on osumillaan PK:n toiseksi paras maalintekijä ja lohkon maalipörssin kärkipaikastakin vain kolmen osuman päässä. Kokenut puolustaja suhtautuu hyökkäyspään onnistumisiinsa vaatimattomasti.

– Monessa maalissani on ollut myös hyvä tuuri mukana. On mennyt myös heppoisia maaleja sisään. Kakkosessa maalinteko oli vaikeampaa, sillä miesvartionti ja maalivahtipelaaminen ovat selkeästi paremmalla tasolla. Osa kauden maaleistani olisi Kakkosessa jäänyt syntymättä.

– Tiesin ennen kautta, että Kolmosessa on helpompi tehdä maaleja. Silti maalimääräni on ollut yllätys. Maalinteko on kohdallani plussaa. Tärkeintä on pitää oma pörsä puhtaana ja auttaa joukkue voittoon.

PK on tehnyt juuri pitkistä rajaheitoista eniten erikoistilannemaaleja: viisi. Kolme niistä on tehnyt Ruotsalainen, yhden Samu Vidgren ja yksi on mennyt sisään vastustajan pelaajasta.

Pitkiä rajaheittoja viskova Jani Vidgren painottaa, että kuvio on varmasti vastustajien tiedossa, vaikka vastustajien scouttaaminen ei ole tällä sarjatasolla kovin tarkkaa.

– Ruotsalainen oli hyvä pääpelaaja Kakkosessa, tällä tasolla hän erottuu huomattavasti vahvemmin edukseen. Ruotsi tekee oikea-aikaisilla liikkeillään hyvin itsensä pelattavaksi. Kuviota ei ole syytä vaihtaa niin kauan kuin Ruotsi jatkaa samaan malliin tai vastustaja löytää siihen selvästi lääkkeet, Vidgren arvioi.

Miten Vidgren yrittäisi saada Ruotsalaisen kuriin, jos pelaisi häntä vastaan?

– En osaa sanoa. Onneksi minun ei tarvitse sitä miettiä – eikä pelata Ruotsia vastaan.

_full

”Iisalmen oma Rory Delap” – Jani Vidgren löytää tarkoilla heitoilla Ruotsalaisen pään.

Keskikentän pohjalla uurastava Vidgren on heitellyt pitkiä rajaheittoja viitisen vuotta.

– Pelasin silloin enimmäkseen laitapuolustajana, joten rajaheitot olivat luontaisia. En osaa sanoa, miksi olen hyvä heittämään niitä. Heitto vain lähtee luonnollisesti ja helposti. Ei sitä ole sen kummemmin treenattu.

Maailman tunnetuimmalla rajaheittojen ekspertillä Rory Delapilla oli taustaa keihäänheiton parissa. Sitä samaa ei löydy Vidgrenin kokemuspankista.

– Minulla ei ole minkäänlaista taustaa yleisurheilusta. Olen todella huono heittämään esimerkiksi keihästä. Olen siinä varmasti joukkueen huonoin, Vidgren naurahtaa.

PK on hyödyntänyt rajaheitot pitkänä jo useamman vuoden. Kun Tuomas Halonen oli vielä riveissä, valkopaidoilla oli kaksi pitkien rajaheittojen miestä.

– Emme ole olleet joukkueena sellainen, joka saa paljon pelitilanteiden kautta maalipaikkoja ja maaleja. Pitkät rajaheitot ovat hyvä tapa saada säpinää ja painetta vastustajan maalille, Ruotsalainen nostaa esiin.

Delapin heitot Stoke-paidassa lensivät pisimmillään lähes 50 metriä. Delapin heitoissa vaarallisinta ja poikkeuksellista oli voima, jolla pallo lähti lähes laakana rankkarialueelle. Vidgrenin kohdalla ei voi puhua samanlaisista kaarista ja heittovoimasta, vaikka Ruotsalainen tituleeraakin miestä Iisalmen omaksi Delapiksi.

– Kyllä Sankariniemellä on aika pitkä matka sivurajalta rangaistuspilkulle. Sanotaan, että 30 metriä ainakin pystyn heittämään, Vidgren väittää.

Hän myöntää, että rajaheittojen onnistumisprosenttia nostaa se, että PK on pelannut paljon kapeilla kentillä. Eikä tässä tapauksessa ole olennaista keskustella pituudesta vaan sen tarkkuudesta. Kun heitto loksahtaa kohdilleen, Ruotsalainen jatkaa etualueelta pallon matkaa. Hän on puskenut palloja maaliin tai jatkanut puskun eteenpäin kanssapelaajille hyvällä tahdilla.

Rajaheittokuvio on hyvä tiivistys PK:n erikoistilannepelaamisesta. Ynnäävät sanat tulevat Ruotsalaisen sana-arkusta.

– Erikoistilanteemme ovat olleet simppeleitä. Ne ovat olleet hyvällä ja tehokkaalla tasolla koko kauden.

Sitaatista kannattaa alleviivata sanat simppeli ja tehokas. PK:n hyökkäyspään erikoistilanteista ei ole mitään hokkuspokkus-temppuja tai maata mullistavia kikkoja. Niissä kuitenkin hyödynnetään tehokkaasti pelaajien vahvuuksia.

Joukkueesta löytyy Ruotsalaisen lisäksi hyviä pääpelaajia, jotka ovat saaneet oppia röyhkeydestä ja fyysisyydestä Kakkosen peleistä. Lisäksi on kaksi vahvaa erikoistilanteiden antajaa: Vidgren ja Olli Huttunen. Perjantaina paluun kokoonpanon tekevä Anssi Lipponen tuo vielä yhden lisävaihtoehdon erikoistilanteiden antajaksi.

 

Keskittyminen treenikentällä on ollut kenttäpelin ja pallollisen pelaamisen parantamisessa.

 

Yhteensä PK on tehnyt 14 maalia erikoistilanteista. Se on 38 prosenttia joukkueen kokonaismaalimäärästä. PK on voittanut hyvällä prosentilla myös kakkospalloja ja saa erikoistilanteilla paineen jatkumaan vastustajan rangaistusalueella. Tämä selittyy PK:n pelaajien fyysisyydellä, tilanteiden loppuun asti pelaamisella ja hyvällä sijoittumisella.

Erikoistilanteista tehdään yleisen arvion mukaan 25–30 prosenttia maaleista. Vertailun vuoksi viime kauden Veikkausliigassa tehtiin 35,2 prosenttia maaleista erikoistilanteista tai niiden välittömästä jatkotilanteesta.

– Jossakin vaiheessa kautta elimme vahvasti erikoistilannemaaleilla. Silloin meillä oli vaikeampi jakso saada pelitilannemaaleja. Erikoistilannemaalit toivat silloin tärkeitä sarjapisteitä, Ruotsalainen korostaa.

PK:n alkukauteen mahtui putki, jolloin kahdeksan maalia peräkkäin tuli erikoistilanteista. Viime aikoina pelitilannemaaleja on tullut enemmän. Pelitilanne ja erikoistilannemaalien suhde on normaalilla tasolla.

Kakkosesta tippumiseen päättyneellä edelliskaudella PK oli huomattavasti riippuvaisempi erikoistilannemaaleista. Ne olivat lohkon suurimmalle altavastaajalle todennäköisin tapa tehdä maali, sillä maalipaikoille pääsy varsinkin alkukaudesta oli ison työn ja tuskan takana. Viime kauden alussa PK tekikin jopa yli puolet maaleistaan erikoistilanteista.

Nyt erikoistilanteita tulee enemmän. Sarjaporrasta alempana PK taistelee lohkovoitosta ja hallitsee pelejä paljon enemmän vastustajan hyökkäysalueella. Sitä kautta kulmia, vapareita ja sivurajoja tippuu loogisesti enemmän.

Tällä kaudella PK on harjoitellut erikoistilanteita vain vähän. Ruotsalainen myöntää, että harjoittelemalla erikoistilanteita maaliluku olisi todennäköisesti korkeampi. Hän korostaa kuitenkin pelillisen puolen tärkeyttä. Kun pelin rakenne ja rakentelu on kunnossa, erikoistilanteita tulee.

– Keskittyminen treenikentällä on ollut kenttäpelin ja pallollisen pelaamisen parantamisessa. Viime kaudella erikoistilanteet korostuivat enemmän treeneissä, koska ne olivat paras tapa saada maali. Erikoistilanteet olivat ihan hyvällä tasolla, mutta näin jälkiviisaana voi sanoa, että niihin olisi pitänyt harjoitella vielä jotain spesiaalimpaa kuviota, Ruotsalainen sanoo.

Huttunen kuittaa lyhyesti, että erikoistilanteita ei tarvitse harjoitella paljoa enempää, kun ne ovat toimineet hyvin. Vidgrenin mielestä erikoistilanteita voisi harjoitella enemmän. Mutta sarjatasoon suhteutettuna se vaatisi oman aikansa ja uhrauksensa.

– Olisi hienoa, jos erikoistilanneporukalla voisi jäädä hiomaan tilanteita vielä treenien jälkeen.

Itä- ja Keski-Suomen Kolmosen lohkossa näkee erikoistilanneosaamista laidasta laitaan. Esimerkiksi Jyväskylän Seudun Palloseuralla oli ottelussa PK:ta vastaan hyvä pitkien heittojen osaaja, mutta pelaajien sijoittuminen tilanteissa oli heikkoa. Tilanteista ei otettu tehoja irti, vaikka ne olivat ottelun selkeän altavastaajan käytännössä ainoat saumat iskeä.

Tietyillä joukkueilla näkyy varmasti yhteisten treenien vähyys ja pelaajiston suuri vaihtuvuus. PK:ssa treenitahti sarjatasolle on mainio. Lisäksi pelaajisto on pysynyt stabiilina ja pelaajat tuntevat hyvin toisensa.

Vaikka treeni jää vähiin, erikoistilanteiden ratkaisuista sovitaan Ruotsalaisen mukaan paljon.

– Käymme läpi niitä ennen peliä. Myös pelin aikana pystymme reagoimaan eri tilanteisiin. Esimerkiksi näyttämään kulman antajalle tiettyä asioita kuten maalivahdin pelaamisen ja miten kulma kannattaa antaa siihen nähden.

Rajaheittotilanteessa monivuotiset pelitoverit osaavat hyödyntää yhteistä historiaansa: kykyä lukea ja tulkita toistensa liikkeitä sekä aivoituksia.

– Kyllä sillä on merkitystä. Esimerkiksi pystyn kertomaan Vidgrenille muutamalla sanalla tai eleettömällä merkillä, mitä olen tekemässä.

Ruotsalainen on merkattu entistä tarkemmin vihollisten kirjoissa ja vastustajat yrittävät keksiä mitä mielenkiintoisimpia keinoja hänen jarruttamisekseen.

– Pyrin levittämään kädet ja suojaamaan sitä kautta omaa etupuoltani. Jos vastustaja tuplaa minut, teen liikkeen joko sivuun tai toisen pelaajan etupuolelle.

Avainsana vastustajasta irtautumiselle on liike.

– Oikea-aikaisuus ja yllätykselliset liikkeet ovat tärkeitä. Niillä pystyy korvaamaan senttejä. Joku on sanonut hyvin, että ensimmäinen liike tehdään vastustajalle ja toinen itselle. On hyvä, kun pystyy hämäämään vastustajan muuttamalla omaa juoksulinjaa, Vidgren kertoo.

Ruotsalainen toteaa, että staattinen tilanne on helppo puolustaa.

– Silloin puolustaja pystyy paremmin estämään. En hae kontaktia puolustajaan vaan pyrin pysymään liikkeessä, jotta saan tilanteeseen paremman vauhdin. Erikoistilanteen onnistuminen vaatii monta onnistunutta tekijää: hyvän keson, oikea-aikaisen liikkeen, ajoituksen ja hyvän viimeistelyn.

Vaikka jutun alussa Ruotsalainen vähätteli osaa maaleistaan, on mukaan mahtunut myös hänen mittapuullaan laadukkaita osumia. Eniten lämmittää kulmasta puskettu osuma Kingsin verkkoon.

– Se oli oikein maistuva osuma. Siinä kaikki tekijät onnistuivat. Tein siinä pelikirjan vastaisen liikkeen ja sain sillä vartioijan harhautettua.

Vastustaja on hyvä pitää varpaillaan erilaisten variaatioiden turvin myös rajaheitossa. Ruotsalainen muistuttaa, että välillä kannattaa käyttää myös lyhyen heiton optiota ja pelata sitä kautta keskitys. Varsinkin, jos vastustaja odottaa automaattisesti lukkiutuneena pitkää heittoa ja antaa liikaa tilaa laitaan.

Samu Vidgrenin tekemä maali Blackbird-ottelussa on taas esimerkki siitä, jos vastustaja keskittyy liikaa Ruotsalaisen pimentämiseen. Etualueen tiukemmasta vartioinnista huolimatta Ruotsalainen voitti ykköspallon ja Vidgren sai viimeistellä takatolpalta maalin täysin vapaana. Vidgrenin reagointi nikkauksen tulemiseen ja sijoittuminen sen mukaan toimi. Vastustajan reagointi ei.

mg_4459

Vastustajien tarkassa syynissä – Ruotsalainen pyrkii pysymään liikkeessä ja välttämään kontaktia.

PK:lle kulmapotkut ovat olleet toiseksi tehokkain erikoistilanne maalien muodossa.

– Laitan kulmat yleensä etualueelle kovana. Sinne meidän pelaajamme tulevat voimalla. Jos vastustajalla on etualueella vahva kaveri, joka katkoo hyvin pallot, laitan pallon taaemmaksi maalille, kulmapotkuvastaava Huttunen valottaa.

Ruotsalaisen mielestä porrastus on toiminut kulmapotkuissa hyvin.

– Meillä on kolme kohdepelaajaa, joilla on omat alueensa. Lisäksi takatolpalle menee yksi pelaaja, joka kerää hukkapallot. Harvoin pallo on mennyt läpi ryhmityksen. Yksi vaihtoehto olisi blokkaustaktiikka, jossa vastustajaa estämällä tehtäisiin tilaa kohdepelaajille. Sitä emme ole tällä kaudella käyttäneet.

Hyväpotkuinen Vidgren sijoittuu kulmapotkuissa kuudentoista rajalle, sillä hän ei ole vahvimmillaan hyökkäyspään pääpalloissa. Kuudentoista rajalla hänen tehtävänä on katkoa vastustajan vastahyökkäykset ja mahdollisuuden tullen laukoa irtopalloja pömpeliin. Huttunen puolestaan ottaa saman paikan pitkien rajaheittojen aikaan.

Yksi PK:n kulmakuvioista on jo suljettu pois. Siinä Huttunen pelasi kulman lyhyenä kuudellatoista päivystävälle Vidgrenille, jolle tarjoutui yllättävän vapaita vetomestoja. Kuviossa Janne Rissanen teki hyvän liikkeen maalille, jolle hän vei yhden vartioijan pois.

– Nyt vastustajilla on tököttänyt siinä vartioija. Kapeat kentät suosivat myös kuviota, kun syöttömatka on lyhyempi. Pitää keksiä uusia keinoja kulmapotkuihin, Vidgren mietiskelee.

Selkein parannuksen kohde ovat suorat vaparit, joista on tullut vain yksi maali. Ainokaisen teki Huttunen ampumalla pallon reilusta kolmesta kympistä ohi Villikettujen veskarin.

– Maalivahti lähti haistelemaan keskitystä, joten laitoin pallon etukulmaan. Muuten suorat vaparit ovat olleet heikkoja. Niistä pitäisi saada enemmän maaleja.

Suoria vapareita pystyy treenaamaan kaikista parhaiten omalla ajalla. Sitä Huttunen onkin tehnyt. Hän on katsonut videoita Youtubesta ja yrittänyt siirtää käytäntöön muun muassa Cristiano Ronaldon ja Gareth Balen suosimaa knuckle ball – tekniikkaa, jossa pallo lähtee leijaamaan.

Leijatessaan pallo on aina hankala maalivahdille, vaikka se ei menisikään aivan kulmaan. Toistaiseksi Huttunen ei ole saanut tekniikkaa realisoitumaan maaleina.

Sen sijaan Huttunen on antanut oikealla jalallaan tarkkoja keskityksiä kulmista ja sivuvapareista. Väitän, että Huttusella on PK:n monipuolisin potkutekniikka.

– Ei voi muuta sanoa kuin pitää paikkansa. Sen verran pitää luottaa itseensä, Huttunen toteaa itsevarmasti.

mg_1469

Tehopörssin kärki – Olli Huttunen on antanut tarkkoja syöttöjä ja keskityksiä oikealla jalallaan.

Huttusen vasuri ei ole oikean jalan korkealla tasolla. Vidgren on se, joka tarjoaa vapaapotkuihin vasemman jalan vaihtoehdon. Sitä kautta PK saa annettua aina sisäänpäin kierteisen vapaapotkun maalille molemmilta puolilta kenttää.

– Aika lähellä se on, ainakin top vitosessa, Vidgren kuittaa kysyttäessä, onko hänellä joukkueen paras vasuri.

Vidgrenin mielestä PK:lla ei ole ollut kovin monta hyvää suoran vapaapotkun paikkaa.

– Minulla on ollut ehkä 3-4 paikkaa. Niitä pitää selkeästi parantaa loppukaudella.

Vaparikeskityksistä ja niiden jälkitilanteista PK on tehnyt kolme osumaa. Vidgren kertoo, että sivuvapareissa olennaista on antaa pallo kovana ja suhteellisen matalana maalille, jolloin se voi mennä sisään joko omasta tai vastustajan pelaajasta. Vastustajan on huomattavasti helpompi selvittää kukkupallot.

pk-37-4

Kakkosen kovuus – Viime kaudella PK-37 oli pinteessä puolustuspään erikoistilanteessa.

Tiiviistä puolustuspelistä tunnettu PK on päästänyt omiin yhteensä kahdeksan maalia – kaksi niistä erikoistilanteista.

Puolustuspään erikoistilanteissa PK luottaa miesvartiointiin. Ruotsalainen ottaa tyypillisesti pois vastustajan vahvimman pääpelaajan. Vidgren hoitaa etualueelle tulevat pallot pois. Ruotsalainen muistelee, että Jussi Madetojan valmennuskaudella PK:ssa kokeiltiin myös aluevartiointia.

– Se on myös tehokas tapa, mutta vaatii paljon harjoittelua. Minulle mies miestä vastaan pelaaminen sopii paremmin, sillä tykkään painimisesta.

Ruotsalainen sanoo, että Kakkosessa erikoistilanteiden puolustaminen oli huomattavasti hankalampaa. Joukkueilta löytyy hyväpotkuisia pelaajia, jotka antavat tarkkoja ja kovia palloja vaara-alueelle hyvällä prosentilla. Viime kaudella erikoistilanteiden puolustamisessa näkyi myös tietty fyysisyyden puute ja kokemattomuus, kun PK:lla oli monta nuorta pelaajaa sarjatasolle.

Nyt niin Ruotsalainen kuin Vidgren korostavat, että nuoret pelaajat ovat jämäköityneet erikoistilannepelaamisen kaksinkamppailuissa. Esiin nousee muun muassa nuoren maalivahdin Matias Rissasen panos.

– Rissanen on ottanut selkeän parannuksen siinä, että hän tulee hyvin maaliltaan ulos ahtaisiin väleihin. Se helpottaa puolustuspelaamista. Maalivahdin nyrkkeily on tehokkaampi ja vaarattomampi tapa purkaa tilanne kuin kenttäpelaajan pusku, Ruotsalainen valottaa.

Entäpä ne kaksi päästettyä erikoistilannetakaiskua?

– Kings teki osuman kulmasta. Heidän vahvin pääpelaajansa Esa-Pekka Vartiainen voitti vartijansa ja teki osuman takatolpalta, Huttunen muistelee.

– JoPS antoi meidän maistaa omaa lääkettä ja teki maalin pitkästä rajaheitosta. Taisin olla minä, joka hukkasi maalin tehneen pelaajan. He panostivat vahvasti erikoistilanteisiin – niitä oli selkeästi harjoiteltu. Heillä on isokokoisia pelaajia, Ruotsalainen toteaa.

Koko kolmikko nostaa esiin Kingsin joukkueena, joka on jäänyt mieleen kaudelta vahvasta erikoistilannepelaamisestaan.

– Meitä vastaan maalin tehnyt Vartiainen on vahva pääpelaaja. Lisäksi Kingsiltä löytyy Simo Sirviön johdolla hyviä erikoistilanteiden antajia, Vidgren perustelee.

Ruotsalainen nostaa puolustajan näkökulmasta esiin myös lohkokärki KuFun.

– Heillä on hyväpotkuisia pelaajia, jotka antoivat tarkkoja palloja vaaralliselle sektorille. Onnistuimme kuitenkin puolustamaan ne.

Puolustuspäässä juuri KuFu on onnistunut parhaiten nollaamaan iisalmelaisten erikoistilanteet. KuFun puolustus Ruotsalaista vartioineen Joonas Ojantien johdolla ei antanut tuumaakaan ylimääräistä tilaa.

– Saimme siinä pelissä selvästi vähemmän erikoistilanteita kuin muissa kauden peleissämme. Jokunen puolittainen paikka niistä saatiin. KuFu on hyvä joukkue, jolla on vahvoja pääpelaajia. Mielestäni meiltä puuttui myös pikkuisen laatua, emme olleet niissä parhaimmillamme, Ruotsalainen arvioi.

 Tosiaan jokunen paikka erikoistilanteissa, mutta PK ei luonut kampailussa yhtään kunnon maalipaikkaa pelitilanteiden kautta. Väitän, että PK tulee saamaan myös KuFun vieraana parhaat paikat erikoistilanteista.

– Toivottavasti olet väärässä. Olemme tehneet töitä kenttäpelin parantamiseksi. Tavoite on haastaa KuFu paremmin juuri siinä. Haluamme luoda enemmän maalipaikkoja pelitilanteista, Ruotsalainen ynnää.

_MG_7194

Juho Ruotsalainen on yhden maalin päässä yhden kauden maaliennätyksestään, joka syntyi Kolmosessa kaudella 2007.

PK-37 erikoistilanteet

* PK on tehnyt 14 maalia erikoistilanteista ja päästänyt niistä 2

* Eniten maaleja on tullut pitkistä sivurajaheitoista (5). Päästetyt osumat ovat tulleet kulmasta ja sivurajaheitosta.

* Juho Ruotsalainen on tehnyt kaikki kuusi maaliaan erikoistilanteista puskemalla.

* Olli Huttunen on tehnyt kaksi osumaa rankkarista ja yhden suoraan vaparista. Lisäksi hän on antanut neljä maalisyöttöä erikoistilanteissa.

* Jani Vidgren on antanut neljä maalisyöttöä erikoistilanteissa. Kaikki ne sivurajaheitosta.

PK-37 kokoonpano SiPS-otteluun

Avaus (4-3-3): Matias Rissanen – Antti Lappalainen, Joel Hyvönen, Juho Ruotsalainen, Atte Huttunen – Jani Vidgren, Olli Huttunen, Janne Rissanen – Ville Heiskanen, Samu Vidgren, Matias Mähönen

Vaihdossa: Ville Kosonen, Jarkko Venäläinen, Juuso Heinonen, Simo Kokkonen, Jesse Åhman ja Anssi Lipponen

Posted on elokuu 13, 2015, in Kolmonen, PK-37 and tagged , , , , , , , . Bookmark the permalink. Jätä kommentti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: